– Mitä tulee mieleen sanoista lastenkulttuuri karkuteillä?
– Suunnataan boksin ulkopuolelle!
– Minne?
– Sinne, missä lastenkulttuuri ei ensimmäisenä näy tai kuulu. Ulos omasta kuplasta.
– Ai niin kuin esimerkiksi puistosuunnittelussa? Tai kaavoituksessa?
– Joo! Miettikää mitä muita mahdollisuuksia lastenkulttuurilla on levitä vaikka millaisiin paikkoihin.
Ja siitä se ajatus sitten lähti. Lastenkulttuurin Kevätpäiviä vietettiin Tampereella huhtikuussa 2026 teemalla ”lastenkulttuuri karkuteillä”. Noin 100 lastenkulttuurin ammattilaista ja tekijää ympäri Suomen olivat kahden päivän ajan inspiroitumassa, keskustelemassa, verkostoitumassa – ja juoksemassa tietysti karkuteille.
Ensimmäistä kertaa Kevätpäivien tuottajana
Näin ensimmäistä kertaa Kevätpäiviä järjestävänä tahona täytyy myöntää, että hieman jännitti! Työryhmäämme kuului Suomen lastenkulttuuriliiton järjestöpäällikkö Henna Kojo-Nieminen ja viestintäkoordinaattori Hanna Nordström sekä Tampereen kaupungin lastenkulttuurin tiimistä itseni lisäksi lastenkulttuurin johtava koordinaattori Niina Niiniluoto ja kulttuurikasvatusohjelma Taidekaaren ohjaava museolehtori Janina Ahlfors.
Tuotantoprosessi polkaistiin käyntiin edellisenä syksynä ja alkumetreillä päätettiin teema ja siihen liittyvät viestinnälliset asiat sekä hahmoteltiin aikataulua syksyn osalta. Syksy menikin lopulta tapahtuman visuilmeiden suunnittelussa, kuvituskuvien tilaamisessa, tapahtumapaikkojen ja lounaiden varaamisessa. Lisäksi tapahtuman ohjelman asiantuntijapuheenvuoroille avattiin ohjelmahaku. Halusimme ohjelmaan puheenvuoroja, jotka toisivat esiin lastenkulttuurin yllättäviä yhteistyömuotoja. Ja niitä saatiinkin rutkasti! Ohjelmaan valikoitui yhteistyökuvioita eri puolilta Suomea mm. valaistuksen, kaavoituksen, puisto- ja vihersuunnittelun, yritysten sekä sähköyhtiön kanssa. Olimme kaikki innoissamme ja jäimme luottavaisin mielin joululomille.
Vuoden vaihteen jälkeen ja alkuvuoden aikana valittiin puheenvuorot, buukattiin esiintyjät ja avattiin osallistujien ilmoittautuminen. Ja aikataulutettiin lisää, lyötiin ohjelma lukkoon ja tehtiin lisää viestintää. Ohjelma rakennettiin niin, että osallistujilla olisi mahdollisuus myös halutessaan hengähtää ja tavoitteena oli mahdollisimman rento ilmapiiri. Hässäkkää riitti muiden työtehtävien ohella, mutta siitäkin selvittiin lopulta ilman suurempia katastrofeja – mitä nyt erästä tilavarausta peruuttaessani sain kuulla, ettei tilaa ollut alun perinkään varattu väärinymmärryksen vuoksi, mutta tästä ei lopulta koitunut minkäänlaista harmia. Huokaistiin helpotuksesta!
Viime metrien yllätykset ja villit ideat
Tapahtumapäivien lähestyessä kiireen tuntu tietysti kasvoi, niin kuin kuuluikin. Viime metreillä tulosteltiin osallistujapasseja ja opastekylttejä, lähetettiin tapahtuman infokirjeet osallistujille ja hoidettiin kaikkea irtonaista pikkuhommaa, jotka jäävät yleensä aina roikkumaan, oli tapahtuma sitten iso taikka pieni. Ensimmäisen tapahtumapäivän aamuna kaikki oli kuitenkin kunnossa – ainakin melkein. Kävi nimittäin niin, että työkoneeni päivittyi tapahtumaa edeltävällä viikolla, jonka johdosta mm. sähköpostini alkoi jumittelemaan omia aikojaan. Suurin osa viesteistä tuli onneksi perille, mutta parin puheenvuoron pitäjän PowerPoint-esitykset jäivät jonnekin bittiavaruuden uumeniin. Onneksi fiksut ihmiset olivat ottaneet esityksensä varmuuden vuoksi muistitikulle tai työkoneelle mukaan ja tästäkin selvittiin!
Loppujen lopuksi kaikki sujui mainiosti ja jopa niin, ettei edes tekniikan kanssa tullut mitään vastoinkäymisiä. Ja kaikki tapahtumia tuottaneethan tietävät, että niitä on poikkeuksetta AINA. Tapahtumapäivinä itseäni ja koko järjestäjien työryhmää ilahdutti valtavasti se, että aina tilaisuuden tullen joka puolelta kuului iloista puheensorinaa ja myös teema, puheenvuorot sekä paneelikeskustelu vaikuttivat saaneen keskusteluja aikaiseksi. Tämä tuli sydäntä lämmittävästi esiin myös tapahtuman palautteissa:
– Kiitos järjestäjille rennosta tunnelmasta, aikataulun väljyydestä ja hyvästä teemasta!
– Paras porukka! Juonnot tosi hauskat, läpileikkasivat teeman oivaltavasti. Kiva rento ja avoin tunnelma kautta linjan. Tykkäsin todella paljon, kiitos teille!
– Ihan rento meininki! Tuli kotoisa ja turvallinen olo huomassanne
Tiistai-iltana Tampereen Raatihuoneella päästiin myös heittelemään villejä ideoita aiheella ”Minne, miten ja mihin lastenkulttuuri karkuteille?”. Vastauksia ja ideoita tuli paljon mm. ylisektoriallisesta yhteistyöstä, lasten kuulemisesta maanpuolustuksellisesta näkökulmasta ja lapsiedustusta vaadittiin eri yhtiöiden johtokuntiin. Ehdotettiinpa Artemis II:n inspiroimana myös, että Marsin hienojakoisesta hiekasta ja spirulinasta voitaisiin valmistaa värikylpyihin maalimateriaalia!
Mitä opittiin?
Jos vastaisuuden varalle jäi jotain kehitettävää, niin se olisi varmaankin viestintä, jota voi aina ja ikuisesti viilata vielä vähän paremmaksi ja aloittaa aina vähän aiemmin. Tapahtuman jälkeen kävi myös ilmi, että hurrasin tekniikan toimivuutta hieman liian aikaisin, sillä jälkimmäisen tapahtumapäivän valokuvaajalla oli ongelmia saada kuvia kameran muistikortilta ulos. Kaikkemme yritettiin, mutta kuvat jäivät kortille – tai minne lie lopulta päätyivätkään. Muutamia puhelimella otettuja räpsyjä onneksi on olemassa ja ensimmäiseltä päivältä kuvat onnistuivat, joten täysin tyhjin käsin ei jääty rannalle ruikuttamaan. Huh!
Kaiken kaikkiaan Kevätpäivät antoivat tänä vuonna uusia ja inspiroivia ideoita kotiin viemisiksi. Ja mitä itselleni jäi käteen? No, että tuottajan roolissa ei ehkä pääse nauttimaan ohjelmasta aivan täydellä aivokapasiteetilla ja on hyvä tiedostaa ja hyväksyä se etukäteen. Mutta käteen jäi myös se, että lastenkulttuurin ihmiset ovat mitä sydämellisempiä ja idearikkaimpia tyyppejä työmaailmassa. Olen ilolla tämmöisessä jengissä mukana!
Kirjoittaja: Merja Kostamovaara työskentelee koordinaattorina Tampereen kaupungin Lastenkulttuurikeskus Rullassa
