”Mihin minun työtäni enää tarvitaan?”
Tätä kysyi erityisopettaja kuukauden yhteistyön jälkeen. Taidekasvatus ja taidekasvattajan läsnäolo olivat lisänneet leikin imua, tuoneet toimintaan valtavan määrän ideoita ja innostusta ja ennen kaikkea muuttaneet tukea tarvitsevan lapsen mahdollisuuksia osallistua.
Mutta miten taidekasvatuksella saatiin aikaan jotain tällaista? Ja miksi erityisopetuksen ja taidekasvatuksen yhteistyötä tarvitaan?
SKAPA Porvoo-Sipoo -hankkeessa olemme toteuttaneet Taidekaruselli-kaupunkileikkiä jo kohta kolme vuotta Porvoon ja Sipoon kuntien varhaiskasvatuksen yksiköissä. Mistä siinä oikein on kyse?
Kaupunkileikki on erityisopettajien käyttämä pedagogisen leikin tila, jossa lapsiryhmä tekee aikuisten kanssa yhteisen maailman. Kaupunki muodostuu ja mukautuu lasten osallisuuden kautta sen näköiseksi ja sisältöiseksi kuin lapset sen tekevät. Lapset on pedagogisesti jaoteltu pienryhmiin, ”perheisiin”, joilla on itse tehty koti. Kaupungissa saattaa olla kauppa, kahvila tai elokuvateatteri. Siellä voi joskus olla verotoimisto, posti, hautausmaa tai vaikka mystisten eläinten kauppa. Toisinaan kaupunki saattaa muuttaa ja vaikka vierailla muilla planeetoilla tai muuttua esimerkiksi eläinten maailmaksi. Se muodostuu sellaiseksi kuin leikki sen vie.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö leikkii lasten kanssa kaupungissa. He ovat perheenjäseniä ja kaupunkilaisia. He kommunikoivat aktiivisesti toisilleen, mitä lapset ovat keksineet leikissä, ja vahvistavat omalla osallistumisellaan leikin maailmaa. Lapsen tarvitsema tuki rakennetaan osaksi leikkiä. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, millaisia paikkoja kaupunkiin rakennetaan tai miten aikuiset toimivat leikissä lapsen tuen tarpeet huomioiden.
Kun taide astuu leikkiin
Taidekaruselli tarkoittaa taidekasvattajan osaa kaupunkileikissä. Taidekarusellissa jokainen lapsiryhmä saa taidekasvatusta usealta taiteenalalta osana kaupunkileikki-toimintaa. Taidekasvattaja toimii kaupunkileikissä kaupungin pormestarina, joka ottaa lasten ideoista kiinni ja rikastaa omalla osaamisellaan leikin maailmaa. Keramiikan taidekasvattaja saattaa vierailla kaikissa kodeissa ja tehdä lasten kanssa kotiin toivottavia asioita (puhelimia, nakkeja ja ties mitä). Teatterin taidekasvattaja saattaa pitää uimahallissa pellehyppykilpailun tai tanssinopettaja voi tehdä paloasemalle liikkeeseen perustuvan sammuttamiskoneiston.
Koko toiminta tapahtuu ulkona – metsissä, pihoissa tai lähipuistoissa. Ulkona toimiminen jo itsessään muuttaa taiteen tekemistä leikillisemmäksi ja osallistaa lasta sekä kehittää varhaiskasvatuksen ulkopedagogiikkaa. Taidekarusellissa taidekasvatusta tehdään teatterin, musiikin, kuvataiteen, sirkuksen, käsityön, arkkitehtuurin, tanssin (luova liike) ja sanataiteen keinoin. Jokainen yksikkö saa yhteensä 12 kertaa taidekasvatusta kahdelta tai kolmelta eri taiteenalalta.
Useampi näkökulma – yhteinen leikki
Työskentelemme SKAPA-hankkeessa varhaiskasvatuksen lisäksi myös taiteen perusopetusta antavien laitosten, perusopetuksen, nuorisopalveluiden ja yksityisten taidekasvattajien kanssa. Tämän yhteistyön myötä olemme tunnistaneet, millaista tukea erityislapsi tarvitsee taidekasvatuksessa. Puutteeksi on osoittautunut kaikilla näillä toimialoilla erityisopetuksen puuttuminen taidekasvatuksesta ja taideopetuksesta.
Aloitimme vuonna 2025 yhteistyön varhaiskasvatuksen erityisopettajien kanssa Taidekaruselli–kaupunkileikki-toiminnan parissa. Taidekasvatuksessa ja leikissä tukea tarvitseva lapsi saattaa jäädä ulkopuoliseksi ja kokea olevansa jollain tavalla väärä, taidoton tai ei-haluttu osallistuja. Tämän takia erityisopettaja kohdensi työaikaansa Taidekaruselli–kaupunkileikki-toimintaan silloin, kun se oli ryhmän tuen tarpeiden takia perusteltua. Erityisopettaja työskenteli silloin yhteistyössä taidekasvattajan sekä tietysti tiimin henkilöstön kanssa. Henkilöstö, erityisopettaja ja taidekasvattaja pitivät säännöllisesti yhteisiä suunnittelutuokioita.
Toiminta muutti tukea tarvitsevan lapsen maailmaa paljon. Erityisopettajat antoivat palautetta siitä, että taidekasvatus ja taidekasvattajan läsnäolo lisäsivät leikin imua, toivat mukaan valtavan määrän ideoita ja innostusta toimintaan, ja he kokivat yhteistyön motivoivana. Kuukauden jälkeen kuultiin myös artikkelin alussa siteerattu kysymys, kun erityisopettaja mietti, onko hänelle tilanteessa tarvetta enää ollenkaan.
Erityisopettajat innostuivat siitä, miten paljon itse taide tuki lapsia. Taidekasvattajat innostuivat leikin ja taiteen yhdistämisestä, sillä se antoi taiteelle suuremmat raamit kohdata lapsi juuri hänen ideoidensa, kykyjensä ja kokemuksellisuutensa kanssa. Erityisopettaja tuki nimenomaan lasten leikin osallisuutta, jolloin taidekasvattaja sai enemmän mahdollisuuksia viedä taiteen kokemista ja tekemistä sinne, missä myös tukea tarvitsevien lasten osallisuus on suurimmillaan, eli leikkiin.
Leikki avaa taiteen jokaiselle
Kun leikki ei ole osa taiteen tekemistä, taiteeseen ja taidekasvatukseen alkaa helposti hiipiä oikein tekemisen, kontrollin ja lahjakkuuden ajatuksia. Taide nähdään useinjonkin esineen tai valmiin asian (kuten esitys tai laulu) tekemisenä tai harjoitteluna. Lapsi taiteen tekijänä on kuitenkin ilmaisullinen, leikillinen, omaa elämäänsä ja maailmaa tutkiva, kokemuksellinen, idearikas ja luova toimija. Ihan jokainen lapsi, omalla tavallaan.
Miksi taidekasvatuksessa ei siis ole systemaattisesti erityisopetusta silloin, kun ryhmässä on siihen tarvetta? Voisivatko esimerkiksi taiteen perusopetuksen laitokset työllistää erityisopettajan, vaikka vain konsultoimaan heidän opettajiaan?
Kaikkea ei tietenkään tarvitsisi tehdä uudelleen, vaan voisi miettiä, mitä rakenteita meillä jo on ja miten niiden välillä voisi tehdä yhteistyötä. Taidekasvatuksen erityisopetuksen näkökulmasta varhaiskasvatus on itsessään tässä loistava yhteistyökumppani – luovuus ja ilmaisu kuuluvat kaikissa muodoissaan varhaiskasvatussuunnitelmaan, ja erityisopettaja ja erityinen tuki ovat jo valmiiksi rakenteellisesti saavutettavissa. Samoin voimme miettiä, mahdollistaisiko perusopetuksen, Harrastamisen Suomen mallin ja taiteen perusopetuksen yhteistyö erityisopetuksen liikkumisen myös taidekasvatuksen tarpeisiin?
Taidekasvatus ansaitsee rakenteita, joissa lasten erityistarpeita voidaan tukea ja huomioida, sillä taide kuuluu kaikille.
Kirjoittaja: Aino Unkila, TaM, SKAPA Porvoo-Sipoo -hankkeen projektikoordinaattori
