Viime viikkoina nuorten taidetestaajien käytöksestä Kansallisbaletista virinnyt keskustelu on tuottanut mediassa runsaasti ulostuloja, joista osa peräänkuuluttaa taidekasvatuksen tärkeyttä, osa jopa kyseenalaistaa, onko nuoria järkevää viedä ensinkään taidevierailuille.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 16.11. nostettiin esiin, että aikuisten tehtävä olisi lisätä nuorten uskoa tulevaisuuteen, vaikka tällä hetkellä esimerkiksi poliittinen toiminta heikentää sitä. Myös lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen käsittelee kolumnissaan 24.11. sitä, kuinka aikuisten tulisi ymmärtää nuorten käytöksen takana olevia syitä paremmin sekä ottaa nuoret mukaan keskustelemaan heitä koskevista asioista.
Juuri taide ja kulttuuri ovat yksi tapa vahvistaa nuorten itseilmaisua, minäpystyvyyttä ja uskoa tulevaisuuteen. Lapsilla on jo YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Suomen lastenkulttuuriliitto tekee jäsenineen työtä, jotta tämä oikeus toteutuisi riippumatta lapsen tai nuoren asuinpaikasta ja perheen varallisuudesta.
Kuten teatterinjohtaja Iivo Barić toteaa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 12.11., yksittäinen teatterivierailu ei riitä synnyttämään kulttuurista ymmärrystä. Tämä ajatus tunnistetaan myös Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelmassa. Taidetestaukseen kuuluvat kaksi taidevierailua kahdeksannella luokalla toki saattavat riittää synnyttämään innostuksen taidetta ja kulttuuria kohtaan, mutta parhaassa tapauksessa ohjelma toimii osana laajempaa taidekasvatuksen ekosysteemiä tukien esimerkiksi kunnallisten kulttuurikasvatussuunnitelmien toteutumista ja muuta maassamme tehtävää lapsille ja nuorille suunnattua taide- ja kulttuurikasvatustyötä.
Julkisessa keskustelussa toistunut ajatus, että kaikki lapset pitäisi viedä pienestä pitäen esimerkiksi teatteriin tai taidemuseoon, on kaunis mutta käytännössä usein vaikea toteuttaa ilman toimivia rakenteita. Suurimmassa osassa Suomen kuntia ei ole esimerkiksi teatteria tai taidemuseota. Riippumatta siitä, vastuutetaanko taidekasvatuksesta kouluja vai koteja, käytännössä taidevierailut satojen kilometrien päähän eivät ole useinkaan mahdollisia. Retken hinnan lisäksi ongelmaksi muodostuvat pitkät välimatkat, eikä esimerkiksi taidetestaustyyppinen retki olisi niiden vuoksi mahdollinen vielä alakouluikäisten kanssa. Toisaalta suurissakaan kaupungeissa ei puuttuvien rakenteiden vuoksi välttämättä tehdä taidevierailuja osana koulua, tai niitä on hyvin vähän. Valtakunnallinen Taidetestaajat-ohjelma onkin korvaamaton keino tasoittaa alueellista ja taloudellista eriarvoisuutta taidevierailujen osalta.
Kulttuurin TEAviisarin 2025 mukaan 87 prosentissa manner-Suomen kuntia on käytössä kunnallinen kulttuurikasvatussuunnitelma, joka sisältää ikätasolta toiselle etenevää taide- ja kulttuurikasvatusta – useimmiten peruskouluikäisille, toisinaan jo varhaiskasvatuksesta lähtien jopa toiselle asteelle saakka. Kulttuurikasvatussuunnitelmien sisällöt vaihtelevat kunnittain, mutta useimmat niistä sisältävät esimerkiksi vierailuja paikallisiin kulttuurikohteisiin, kiertue-esityksiä ja taiteilijoiden ohjaamia työpajoja päiväkodeissa ja kouluissa sekä perinne- ja kotiseutukasvatusta. Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelman koordinoinnin lisäksi Suomen lastenkulttuuriliitto toimii kulttuurikasvatussuunnitelmien valtakunnallisena kehittäjänä.
Suomen lastenkulttuuriliiton jäsenet tekevät omilla alueillaan upeaa työtä taide- ja kulttuurikasvatuksen saralla. Lastenkulttuuriliitolta löytyy vähintään yksi jäsen jokaisesta manner-Suomen maakunnasta, ja monilla alueilla, kuten Päijät-Hämeessä toimii jopa koko maakunnan laajuinen kulttuurikasvatussuunnitelma. Erityisesti alueisiin sitoutumattomat, liikkuvat lastenkulttuurikeskukset, kuten Konserttikeskus, Uulun Liikkuva lastenkulttuurikeskus ja Kulttuurikattila, vievät aktiivisesti esimerkiksi konsertteja ja työpajoja myös niihin kuntiin, joissa omaa lastenkulttuurikeskusta ei ole tai jotka muuten jäävät katveeseen.
Kaiken hyvinvoinnin tapaan myös kulttuurinen osallisuus periytyy. Vaikka vanhempien roolia lasten taide- ja kulttuurikasvatuksessa ei voi väheksyä, ei ole asiallista syyttää pienituloisia, syrjässä kasvukeskuksista asuvien perheiden vanhempia siitä, ettei heillä ole taloudellisia mahdollisuuksia viedä lapsia toistuvasti konsertteihin ja teatteriin.
Etäisyys taiteeseen saattaa olla myös sosiaalista, ja tätäkin kuilua lastenkulttuurin toimilla pyritään täyttämään.
Välillä etäisyys taiteeseen saattaa olla myös sosiaalista, ja tätäkin kuilua lastenkulttuurin toimilla pyritään täyttämään kahdesta suunnasta tutustuttamalla paitsi lapsia ja nuoria taiteeseen, myös taidekenttää lapsiin ja nuoriin yleisönä. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi konsertti- ja teatteritoimintaa viedään päiväkoteihin ja kouluihin, ja tämän lisäksi tarjotaan myös mahdollisuus tutustua teatteri- ja konserttisaleissa tehtävään sekä taidemuseoissa esillä olevaan taiteeseen esimerkiksi taidetestauksen kautta.
Suomen lastenkulttuuriliitto tekee jäsenineen työtä, jotta ihan jokaisen lapsen oikeus taiteeseen ja kulttuuriin sekä tekijänä että kokijana toteutuisi riippumatta tämän asuinpaikasta ja perheen varallisuudesta. Avoin ja maksuton lastenkulttuuritoiminta – kuten esitykset, taidetyöpajat, musiikkihetket sekä tilat vapaaseen leikkiin ja yhdessäoloon – yhdessä paikallisten ja alueellisten kulttuurikasvatussuunnitelmien sekä Taidetestaajat-ohjelman kanssa ovat kaikki keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Kirjoittajat:
Lastenkulttuuriliiton johtoryhmä:
Toiminnanjohtaja Aleksi Valta
Järjestöpäällikkö Henna Kojo-Nieminen
Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelman päällikkö Joonas Keskinen
Kuva: Anu Pynnönen
