Yläkoulun työharjoittelujaksot ovat usein nuoren ensimmäisiä kokemuksia työelämästä. Niin myös minulle, sillä en ole vielä ollut kesätöissä. Vaikka yhdeksännen luokan harjoittelu kestää vain kaksi viikkoa, on silti kiva, jos löytää sellaisen työpaikan, jonka työtehtävät kiinnostavat ja jossa pääsee osaksi työyhteisöä. Minulle Tampereen kaupungin lastenkulttuurikeskus Rulla osoittautui mahtavaksi kokemukseksi.
Työtehtävänäni Rullassa olivat todella monipuoliset. Heti aluksi pääsin purkamaan päättynyttä näyttelyä. Ja seuraavaksi oli vuorossa uuden näyttelyn pystytys. Se perustui kirjailija Sanna Pelliccionin Onni-poika -kirjoihin. Näyttelyhommien lisäksi tein useita mallikappaleita tulevia taidetunteja ja työpajoja varten, sekä avustin näissä pajoissa. Työni sisälsi myös paljon asiakaspalvelua ja asiakkaiden ohjausta. Ja toki tällaisessa paikassa riittää aina paljon myös erilaisia järjestely- ja siivoushommia.
Mieluisimpia työtehtäviä minulle olivat mallikappaleiden tekeminen ja työskentely taidepajassa. Ehkä siksi, että olen itse opiskellut käsityö- ja muotoilukoulu Näpsässä nuorempana ja tällä hetkellä opiskelen luovan muotoilun painotusluokalla Kaarilan yläkoulussa.
Parasta työharjoittelussa oli se, että minulle jäi oikeasti sellainen tunne, että sain olla mukana lastenkulttuurikeskuksen arjessa.
Sain osallistua kaikenlaisiin työtehtäviin, mitä siellä tehtiin. Sain sopivasti ohjausta ja omaa vastuutakin sen verran mitä itse halusin. Lisäksi minusta tuntui, että olin osa tätä työyhteisöä.
En vielä tiedä, millaisissa työtehtävissä haluaisin aikuisena työskennellä tai haluaisinko tälle lastenkulttuurin alalle tulevaisuudessa. Työharjoittelukokemuksena nämä kaksi viikkoa Rullassa olivat kuitenkin ihan mahtavia ja ne antoivat minulle itsevarmuutta toimia uudenlaisessa ympäristössä uusien ja erilaisten ihmisten kanssa.
Tiila Hakanen, 15-v. Kaarilan koulu, Tampere
