Uusi kulttuuripoliittinen selonteko herätti Eduskunnassa paljon keskustelua. Puheenvuoroja, mielipiteitä ja kannanottoja oli yli puoluerajojen (yhteensä 81) ja lisäksi useissa puheenvuoroissa huomautettiin, että selonteko oli huomattavan hienosti laadittu ja kenttää oli kuultu todella laajalti. Mukana valmistelussa olivat olleet kaupunki- ja kuntasektori, yhdistys- ja taidekenttä sekä yksityiset ihmiset. Mukana oli yli 1 000 taiteen ja kulttuurikentän toimijaa ja se sisältää 280 lausuntoa.
Eduskunnan puheenvuoroissa vallitsi suorastaan liikuttava yksimielisyys siitä, että kulttuuri on tärkeää eikä siitä soisi leikattavan. Se on tärkeää kansakunnan yhtenäisyydelle ja identiteetille, lasten ja nuorten kasvulle sekä demokratialle. Mutta, kuten nyt tiedämme, kulttuurialan tukiin kohdistui noin 17 miljoonan suorat säästötoimenpiteet välillisten vaikutusten, kuten alv-prosentin noston ja kansalaisten ostovoiman heikennysten lisäksi. Sillä älkäämme unohtako, että valtio tai kunnat (molemmilta noin 1 miljardia euroa) eivät ole taidetoiminnan suurimmat tukijat, vaan se ovat me kaikki kansalaiset, joiden vuosittainen panos on noin 6,5 miljardia euroa. Nyt kun lippujen hinnat nousevat kulttuurileikkausten vuoksi, pienenee myös kulttuurilaitosten suurimman rahoittajatahon, eli tavallisten, yksityisten henkilöiden osuus.
Eduskunnan keskustelusta jäi kuitenkin mieleeni ajatus, että mistä me puhumme, kun puhumme kulttuurista. Puhummeko me oikeastaan edes samoista asioista?
Kulttuuria on konsertti, taidenäyttely, teatteri- ja nykytanssiesitys. Kulttuuria on myös karjalanpiirakka, varsinais-suomalainen perinnekäsityö, vanhat autot, niiden öljykannut ja Kalevala. Koko kulttuurin kirjo oli läsnä kansanedustajien puheenvuoroissa. Kulttuuriksi mainittiin kotiseudun perinteet, suomen kieli, autourheilu ja perinneruoka. Ja tämä on aivan totta.
Kuitenkin jos puhutaan luovuudesta, mielikuvituksen ja tunnetaitojen kehittämisestä, pelkkä karjalanpaistin syöminen ei siihen riitä, vaikka se olisi kuinka taidolla valmistettu. Luovuuden kehittymiseen tarvitaan taidetta. Siksi olenkin hieman eri mieltä monien eduskunnassa esitettyjen kommenttien kanssa siitä, että kulttuuri vahvistaisi luovuutta ja loisi pohjaa kriittiselle ajattelulle ja ongelmanratkaisulle. Taide vahvistaa luovuutta. Taide on toki osa suurempaa kokonaisuutta, kulttuuria, mutta kulttuuri on se pohja, maaperä, josta taide ponnistaa. Taide on kulttuuria, sen uutta luova osa, mutta kaikki kulttuuri ei ole taidetta.
Kulttuuri ja taide eivät ole sama asia
Mitä asiasta sanoo Kielitoimiston sanakirja?
Kulttuuri on yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten aikaansaannosten kokonaisuus; sivistys. Se on jonkin elämänalueen tai yhteisön piiriin kehittyneitä ja vakiintuneita ajattelu- ja toimintatapoja.
Taide on merkityksellisinä pidettäviin aistipohjaisiin elämyksiin tähtäävä luova toiminta ja sen tulokset. Taide syntyy taidosta tai taituruudesta tai sitä vaativasta työstä.
Taide siis tarvitsee tekijänsä, joilla on kulttuurin tuntemus, käsityötaitoa omasta alasta JA kyky nähdä se uudesti, luovasti. Silloin voi syntyä taidetta, joka lohduttaa, kannattelee, avaa ovia uusiin maailmoihin, haastaa ja hauskuuttaa, auttaa asettumaan ihmisten asemaan ja ymmärtämään maailmaa eri näkökulmista.
Miksi taiteen moninaisuus halvaannutetaan diktatuureissa? Koska taide kommentoi yhteiskuntaa, näyttää kipupisteitä ja kysyy epämiellyttäviä kysymyksiä. Se haastaa kokijaa pohtimaan ja keskustelemaan, rohkaisee kriittiseen ajatteluun ja näkemään todellisuuden luovasti. Silloin ihmiselle syntyy kyky nähdä ’keisarin uusien vaatteiden’ alle ja kyseenalaistaa vallitseva todellisuus. Syntyy kyky myös löytää täysin uusia ratkaisumahdollisuuksia, kun vanhat tavat osoittautuvat riittämättömiksi. Ne vanhat, kulttuuriset tavat, joita ainoastaan taide voi uudistaa.
Ihmiskunta tarvitsee luovuutta ja moniarvoista keskustelukulttuuria
Terho Lehtimäki, epigenetiikan tutkija Tampereen yliopistosta on sanonut, että luovuus luultavasti ratkaisi 40 000 vuotta sitten sen, että nykyihminen säilyi ja neardentalinihminen kuoli sukupuuttoon. Nykyihmisen kyky luovuuteen mahdollisti paremman sopeutumisen ympäristön muutoksiin, kun taas neandertalinihminen käyttäytyi paljon kaavamaisemmin eikä pystynyt säilymään hengissä, kun ympäristö muuttui. Heidän ajattelussaan ei ollut luovuuden tuomaa hienosäätöä.
Ihmiskunnan tällä hetkellä kohtaamat ongelmat eivät liity tehokkaampien metsästystaitojen tai viljelymenetelmien kehittämiseen. Ongelmamme tällä hetkellä ovat suurempia: lajikato, merien happamoituminen, ilmastonmuutos, aavikoituminen, kemikalisaatio ja yhteiskuntien polarisaatio vain muutamia mainitakseni. Tarvitsemme luovuutta ja luovia ratkaisuja epätoivoisesti. Tämän lisäksi meidän täytyy kyetä kohtaamaan toistemme erilaiset mielipiteet ja keskustelemaan yhdessä. Taide on luonteeltaan demokraattisempaa kuin juuri mikään päätöksenteon tai hallinnon taso, koska se sallii yhdenvertaisen kohtaamisen eri ihmisten välillä. Taiteesta voidaan erottaa taito ja arvioida sitä melko tarkoillakin mittareilla, mutta tunnekokemus ja oivallus ovat jokaisen kokijan omia ja yhtä arvokkaita. Siksi taide kutsuu keskustelemaan, vaihtamaan ajatuksia. Taide on turvallinen paikka vaihtaa eriäviä mielipiteitä ja siksi se kasvattaa ymmärrystä toisen ihmisen todellisuudesta. Kyky kohdata toisen erilaisuus ja kyetä ymmärtämään toista erilaisuudesta huolimatta on elintärkeää demokratian säilymiselle. Tätä taitoa tulee saada harjoitella lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien.
Miksi tämä ero on olennainen?
Kulttuuri on pohja. Se on kaikki tämä, mitä ihmis- ja kansakuntana olemme luoneet. Toistan vielä kerran sen jo tuhansia kertoja sanotun tosiasian, että Suomen itsenäistyessä juuri taiteilijat loivat suomalaisuuden identiteetin. He ammensivat sen vanhasta suomalaisesta heimokulttuurista, josta loivat uutta suomalaista taidetta luoden siten identiteetin, jonka Suomen alueella asuvat ihmiset pystyivät tunnistamaan ja johon he identifioituivat. Juuri se, että meillä oli oma kieli, oma kulttuuri ja sen pohjalle luotu oma taide nosti meidät hyväksytysti muiden sivistyskansojen joukkoon, jolloin itsenäisyytemme oli helppo perustella.
Tilanne ei ole itsestäänselvä ja pysyvä. Mitä harvempi kokee olevansa tervetullut taiteen pariin, sitä suurempi vaikutus sillä on kokemukseen omasta yhteisestä kulttuurista ja sitä suurempi vaikutus sillä on demokratiallemme ja yhteiskuntamme yhteenkuuluvuudelle. Syntyy yhä syvempi railo ’meidän’ ja ’niiden’ välille.
Lisäksi, jotta yhä säilyisimme nykyihmisinä emmekä taantuisi neandertalinihmisiksi, luovuutta täytyy ruokkia. Ruokana luovuudelle on taide. Taiteen kohtaaminen mahdollisimman monin eri tavoin läpi koko elämän. Senhän jo muistamme, miten neandertalinhimiselle kävi.
Lähteet
Eduskunnan täysistunnon 19.2.2025 tallenne
Tiede- ja kulttuuriministerin puhe eduskunnan täysistunnossa 19.2.2025
Kielitoimiston sanakirja
Yle Tiedeykkönen: Luovuus muokkaa persoonallisuuttamme – luovuusgeenit ratkaisivat jopa neandertalinihmisen kohtalon
