Rovaniemen kaupunki järjestää viikoittaista matalan kynnyksen taidetoimintaa sotaa paenneille ukrainalaisperheille. Lokakuusta 2022 alkanut taidekerho on tavoittanut noin 15 Ukrainasta Rovaniemelle saapunutta perhettä – vanhempia lapsineen ja isovanhempia lapsenlapsineen. Taidekerhon paikkana toimii Ounasrinteen monitoimitalo.
Rovaniemen taidekerhon toiminnalla tuetaan itseilmaisun, mielikuvituksen ja luovuuden kehittymistä. Ohjaaminen sekä itse taidetoiminta painottaa kehollista ilmaisua ja tekeminen on toiminnallista, joten kielellisen ilmaisun osuus toiminnasta on vähäistä. Lasten tai perheiden ei tarvitse osata englantia tai suomea osallistuakseen toimintaan.
Viikoittainen tapaaminen taidetoiminnan äärellä tarjoaa perheille hengähdystauon arkeen ja mieluisaa tekemistä eri taidemuotojen äärelle. Vaikka toiminta on suunniteltu erityisesti lasten tarpeita silmällä pitäen, kerho on muotoutunut ylisukupolviseksi.
Sisällöt ammentavat esittävän taiteen maailmasta
Taidekerhon toimintaa ohjaava yhteisötaiteilija Sinikka Kyllönen kutsuu kerhoa luovan ilmaisun kerhoksi. Ukrainalaisperheet lapsineen tapaavat pääsääntöisesti kaksi tuntia kerrallaan. Kerho alkaa leikillä tai pelillä, jonka tarkoitus on tuoda kaikki osallistujat tasavertaisiksi toimijoiksi yhteisen tekemisen äärelle.
Toiminta on suunniteltu osallistavaksi ja pyrkii poistamaan ohjaaja-osallistuja valta-asemia. Sisältöä suunnitellaan myös yhteistyössä osallistujien kanssa. Näin siitä on muotoutunut mielekästä ja antoisaa kaikille. “Kerhossa toimitaan suunnitelman mukaan, mutta tunnit muokkautuvat aina yhteisestä panostuksesta. Jos jokin harjoitus tai peli ei ota jostain syystä tuulta purjeisiin, niin silloin voidaan kokeilla jotain muuta”, kertoo Sinikka.
“Ammennan työhöni draama- ja ilmaisutaidon opeista, mutta myös hyvin paljon leikin ja pelien maailmasta. Toiminta pyrkii aina vahvistamaan läsnäoloa ja juhlistamaan yksilöiden erilaista luovaa maailmaa. Olemme kerhossa harjoitelleet paljon tunnetaitoja, liike- ja draamailmaisua, tutustuneet ukrainalaisiin kansansatuihin, katsoneet suomalaisia ja ukrainalaisia animoituja satuja, keksineet nukketeatterikohtauksia itse valmistetuilla nukeilla, laulaneet ja harjoitelleet suomalaisia ja ukrainalaisia lauluja. Joinain viikkoina olemme laajentanut toimintaa koulun ulkopuolelle ja osallistuneet paikalliseen kulttuurielämään. Olemme tehneet yhteisiä retkiä nykysirkus-esitykseen ja Arktikum-museoon, käyneet metsäretkellä paikallisella laavulla, järjestäneet yhteisen joulujuhlan ja osallistuneet lumenveistotapahtumaan”, kertoo Sinikka.
Kerhossa toimitaan tasavertaisina ja käytetään kehonkieltä apuna
Taidekerhossa toimitaan yhdessä ennen kaikkea kehon kielellä. Toiminta ei nojaa jaettuun kieleen. “Saatan ohjatessani puhua suomeksi tai englanniksi, mutta en nojaa kieleen, vaan ohjaan toiminnan kautta. Koen, että tämä lähestymistapa tuo meidät kaikki ryhmän jäsenet saman asian äärelle, tasavertaisiksi, kielestä tai taidoista riippumatta. Lähdemme yhdessä tutkimaan, kuinka opimme jonkun uuden leikin tai pelin”, kertoo Sinikka.
Lapset sekä aikuiset ovat tulleet tutummaksi suomen kielen kanssa ja oppineet sitä lisää. “Ryhmässä on yksi aikuinen, joka puhuu hyvin vähän suomea sekä yksi nuori, joka puhuu englantia hyvin. Joskus kun keskustelemme yhteisistä asioista, tai he tahtovat kysyä minulta jotain, kerhon yksi lapsista kääntää englannin ja venäjän välillä”, Sinikka lisää.
Taide tuo lohtua ja toivoa
Palaute vanhemmilta on ollut hyvin koskettavaa. Sinikka on saanut perheiltä kokoontumisten jälkeen viestejä, joissa kerrotaan, että kerhotoiminta saa unohtamaan hetkeksi todellisuuden. “Sellaista on riipaisevaa kuulla. Olen kuitenkin erittäin onnellinen, että toiminta on kyennyt sitomaan heidät hetkeen ja iloiseen leikilliseen yhdessäoloon, josta niin lapset kuin aikuisetkin ovat saaneet virtaa ja lohtua omaan elämään”, kertoo Sinikka. Lapsilta paras palaute tulee, kun he juoksevat iloisesti yhteiseen kerhotilaan.
Kerhon toiminnan sisältö on ollut monipuolista. Esimerkiksi yhteisen ortodoksisen joulujuhlan järjestäminen oli todella merkityksellistä kerhossa käyville perheille. Palautetta ei tarvinnut kysyä, sen näki ja koki. “Söimme yhdessä, lauloimme ukrainalaisia joululauluja, tanssimme live-orkesterin säestyksellä, perheet muistelivat ukrainalaisia jouluperinteitä ja suomalainen joulupukki jakoi pienet lahjat kaikille. Tunnelma oli lämmin ja siihen mahtui naurua, itkua, kotimaan ja perheen kaipuuta, tanssia ja paljon halauksia. Sen arvoa ei voi laskea työlle käytetyissä tunneissa tai sille kohdennetussa rahassa. Läsnäolo, lämminhenkinen yhdessäolo ja toisillemme annettu aika jätti meihin kaikkiin paikallaolijoihin muistijäljen, josta ammentaa tulevaisuudessakin.”
Turvallisuus ja luovuus auttavat kiinnittymään
Ensimmäisillä kerhokokoontumisilla lapset olivat ryhmässä kovin rauhattomia, heidän huomionsa herpaantui ja he villiintyivät herkästi. Arjen järkkyminen, uusi asuinpaikka, tuntematon kieli ja kulttuuri näkyi lasten käytöksessä selvästi. Nyt toiminnan ja ihmisten tultua tutuiksi, lapset kykenevät keskittymään yhteiseen tekemiseen pidempään ja oppimaan uusia taitoja. Yhteisestä kerhosta on tullut turvallinen paikka, jossa monin keinoin herättelemme luovuutta esille. Kerho on antanut lapsille itsevarmuutta ilmaisuun ja mielikuvituksen käyttämiseen.
Perheet ovat tutustuneet toisiinsa ja pitävät yhteyttä kerhon ulkopuolellakin. He ovat saaneet laajempaa turvaverkkoa toisistaan sekä kerhon järjestäjistä. Kerhon päättää aina puolen tunnin mittainen yhteinen teehetki. Siitä on tullut luonnollinen mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Juttujen aiheet vaihtelevat laajalti, joskus kysellään työ- ja koulutusmahdollisuuksista, joskus puhutaan politiikasta, toisinaan tarinoidaan suomalaisesta tai ukrainalaisesta kulttuurista ja perinteistä.
Taidekerhon kautta perheet ovat saaneet myös keinon kokea osallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan. Kerhossa on tehty asioita, joita vieraassa maassa saattaa olla vaikea tehdä yksinään.
“Järjestimme paikalliseen museoon kyydityksen ja venäjänkielisen oppaan pitämään kierroksen, ja perheet olivat erittäin onnellisia, että saivat paikallistuntemusta ja kuulivat alueen historiasta. He kokivat tämän todella merkitykselliseksi, ja sain jälkikäteen viestejä, joissa kiiteltiin upeasta päivästä. Ja meidän järjestäjien näkökulmasta museovierailu tai joulujuhla ei kumpikaan ollut kovinkaan vaikeasti toteutettavia asioita. Ennen kaikkea ne vaativat pientä pohdintaa ja heidän asemaansa asettumista”, kertoo Sinikka.
Hyvä suunnittelu on luonut toimivat puitteet kerhotoiminnalle
Taidetoimintaa koordinoi Rovaniemen kaupungin lastenkulttuurituottaja Annu Nietula. Toiminnan onnistumista on edesauttanut koordinoijan ja ohjaajan hyvä yhteistyö ja luottamus. Kerhotoiminta alkoi hyvin pian sen jälkeen, kun Sinikka ja Annu kokoontuivat suunnittelemaan toiminnan suuntaviivoja, viestintää sekä aikataulutusta, ja kun rahoitus oli varmistunut. Toiminnan nopea aloittaminen edellytti tehokasta tiedottamista. Sinikka ja Annu kävivät kertomassa toiminnasta valmistavan opetuksen luokissa, jossa opiskelee lähes 80 ukrainalaista lasta, sekä luokkien vanhempainillassa ja välittivät tietoa vastaanottokeskuksen kautta.
”Näin ohjaajana olen erittäin iloinen, että olemme pystyneet toteuttamaan taidetoimintaa osallistujat sen keskiössä, ilman painetta päämäärästä tai suorituksellisesta tekemisestä”, kertoo kerhotoiminnan vetäjä Sinikka.
Ukrainalaiskulttuuri on opettanut myös suomalaisia
Vaikuttavinta Sinikalle ohjaajana on ollut se kuinka vanhemmat ja isovanhemmat osallistuvat toimintaan tasavertaisina osallistujina lasten kanssa. Se on Sinikan mielestä lahja lapsille. “Kun kiitin ryhmän aikuisia osallistumisesta, ryhmän yksi isoäiti painotti, etteivät he koskaan aikuisina saisi odottaa lapselta kiitosta tai vastinetta sille, mitä aikuiset lasten eteen tekevät.” Ukrainalaisen isoäidin mielestä aikuisten kuuluisi antaa lapsille se, minkä he tarvitsevat pyyteettä, koska aikuiset sen voivat tehdä, ja se on aikuisten velvollisuus. “Tällainen pyyteetön tekeminen lasten tulevaisuuden eteen on jäänyt vahvasti mieleen ryhmän aikuisista. Mielestäni se jää yhteiskunnassamme valitettavan usein toisarvoiseksi.”
Rovaniemen kaupungin järjestämä taidetoiminta ukrainalaisperheille on osa Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton koordinoimaa valtakunnallista Lastenkulttuuria ukrainalaispakolaisille –hanketta, joka on saanut rahoituksensa Suomen kulttuurirahastosta. Sotaa Suomeen paenneet ukrainalaisperheet saavat mahdollisuuden luovaan tekemiseen ja tunteiden purkamiseen Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton koordinoimassa valtakunnallisessa toiminnassa, jossa viikoittain tapaavat lapsi- ja perheryhmät pääsevät kokeilemaan erilaisia taidemuotoja. Samalla tarjoutuu tilaisuus luoda yhteyksiä ukrainalaisten ja suomalaisten välille. Taidetoiminnan vetäjänä toimii Sinikka Kyllönen, joka on Rovaniemellä asuva taiteilija ja ohjaaja. Hän toimii monipuolisesti teatterin ja yhteisötaiteen kentällä niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Hän on opiskellut École Philippe Gaulierilla Ranskassa fyysistä teatteria ja ohjaamista. Työssään häntä inspiroi osallistava ja fyysinen ilmaisu sekä osallistuja lähtöinen työ. Viime vuosina hän on toiminut yhteisötaiteen kentällä ohjaten esittävän taiteen työpajoja ja esityksiä kouluissa, päiväkeskuksissa, vanhainkodeissa sekä julkisessa kaupunkitilassa. |