Vuonna 2021 käynnistyneessä Erasmus+ -rahoitteisessa Youth Learning Through Arts -hankkeessa kehitetään taiteeseen perustuvia menetelmiä, joita voi hyödyntää nuorisotyössä. Hanke yhdistää nuoriso- ja kulttuuritoimijoiden järjestöt, nuoret sekä nuorisotyön ja taidekasvatuksen ammattilaiset kolmesta maasta. Suomessa teemana on ympäristötaide, Puolassa keskitytään saavutettavuuteen ja Sloveniassa improvisaatioteatteri. Jokaisessa maassa nuorille toteutetaan kaksi heille luotua työpajaa. Taidekasvattajille ja nuorisotyön ammattilaisille järjestetään yksi koulutus kussakin maassa. Näissä koulutuksissa nuorten työpajoja ja uusia menetelmiä parannellaan. Työpajojen ja koulutusten pohjalta jokaisessa maassa luodaan uusi menetelmäopas kaikkien nuorten kanssa toimivien vapaasti hyödynnettäväksi. Hankkeen lopuksi sidosryhmille ja Euroopan parlamentin jäsenille järjestetään avoin seminaari Brysselissä.
Suomessa on nyt kuluvan vuoden aikana järjestetty Luonto-Liiton nuorille toimijoille kaksi Reaktiivista ekokriisityöpajaa. Taidepajoissa toteutettiin ajankohtaiseen ilmastokriisin teemaan ja polttaviin kestoaiheisiin liittyviä nopeita taiteellisia reagointeja ja kannanottoja, jotka on mahdollista esitellä julkitiloissa ja/tai sosiaalisessa mediassa. Nuoret oppivat, että taiteella on mahdollista vaikuttaa, aiheuttaa tunnereaktioita ja jopa muuttaa ajattelua ilmastokysymyksissä. Nuorten taidetekojen kriittinen näkökulma kohdistui erityisesti päättäjiin ja vallankäyttäjiin.
”Mahtava työpaja, nautin suuresti uusien ihmisien tapaamisesta ja uuden oppimisesta!”
Nuorten työpajoista antamat palautteet ovat olleet suurelta osin erittäin positiivisia. Yli 80 % ensimmäisen työpajan nuorista osallistujista kommentoi, että työpaja vastasi heidän odotuksiaan joko hyvin tai erittäin hyvin. He myös pitivät työpajaa innostavana. Kaikki osallistujat ajattelivat käyttävänsä työpajassa oppimiaan taitoja jatkossakin. He kokivat, että ryhmän dynamiikka toimi ja muiden kanssa oli helppo tulla toimeen, valtaosa myös koki saaneensa äänensä kuuluviin. Erityisesti oman toiminnan kohderyhmän miettiminen nousi nuorten palautteissa sellaiseksi asiaksi, jota he tulevat tulevaisuudessa tarkemmin huomioimaan.
Tulevaisuuden ympäristötaidetyöpajoja ajatellen nuoret kertoivat, että olisivat toivoneet enemmän esimerkkivideoita. Palautteiden perusteella myös pienryhmiin jakautuminen olisi voinut lisätä keskinäistä kommunikaatiota.
“Varsinkin nuoret tarvitsevat ohjausta, jotta projektit eivät muutu pelkästään yksinäiseksi tekemiseksi, joita on liian haastava yksin toteuttaa.”
Hedelmällistä keskustelua ekokriisistä kansainvälisellä joukolla
Syyskuussa Suomessa järjestettiin hankkeeseen liittyvä koulutus slovenialaisille, suomalaisille ja puolalaisille taidekasvatuksen ja nuorisotyön ammattilaisille. Koulutuksen aikana verkostoiduttiin ja työskenneltiin ympäristötaiteen teemojen kanssa ja kehitettiin yhdessä työkalua, jota nuorisotyön ja taidekasvatuksen ammattilaiset voivat käyttää omassa työssään.
“Tavoitteenamme on tehdä ympäristötaiteen menetelmäopas, jota voidaan soveltaa taidelähtöiseen nuorisotyöhön eri maissa ja toimintaympäristöissä. Toiveenamme on, että kaikille avoin, digitaalinen menetelmäopas ladataan käyttöön ja sen pariin palataan vielä useamman kerran. Opasta tulee pystyä käyttämään eri tavoin sitä mukaa kun ohjaajan kokemus ympäristötaiteen teemoista ja taidelähtöisistä menetelmistä lisääntyy”, kertoo Anni Rupponen, Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiön kulttuurisen nuorisotyön valtakunnallinen tuottaja. Rupponen ohjasi koulutuksessa yhteissuunnittelutyöpajan, jossa kehitettiin taidepajakonseptia ja ympäristötaiteen menetelmäopasta.
“Koulutuksen parasta antia olivat osallistujien erilaiset kokemukset ja näkemykset ympäristötaiteesta ja ekokriisistä eri maissa ja kulttuureissa, mistä nousi esiin kehittämistyölle hyödyllisiä näkökulmia. Yhteistyö ja koulutuksen tuotokset toivat vahvasti esiin sen, että oppaan tulee ottaa huomioon erilaiset ennakkotiedot- ja taidot omaavat nuorten ohjaajat ja rohkaista heitä tarttumaan ympäristötaiteen päivänpolttaviin ja/tai kestoaiheisiin. Taidelähtöinen työskentely ympäristötaiteen keinoin saattaa myös nostaa esiin voimakkaita tunteita, joiden prosessoimiselle tulee jättää aikaa”, Rupponen jatkaa.
“Ympäristöasiat koskettavat meitä jokaista jollain tavalla ja tekemisen, tekemättä jättämisen tai vitkuttelun vaikutukset näkyvät ympäristössä ennemmin tai myöhemmin.
Kokonaisuudessaan oli innostavaa päästä tekemään taidetekoja ja kehittämään ympäristötaiteen menetelmäopasta yhdessä paikassa fyysisessä paikassa pitkäkestoisten tapaamisrajoitusten jälkeen”, Anni Rupponen toteaa.
Saatu palaute on tärkeää sisältöä menetelmäoppaan kirjoittajille
Moni koulutukseen osallistuneista koki oppineensa koulutuksessa kehittämään ideoita uudella tavalla. Moni oli yllättynyt, kuinka lyhyessäkin ajassa on mahdollista saada aikaiseksi paljon luovia, konkreettisia suunnitelmia ja jopa toteuttaa näitä suunnitelmia. Positiivisina asioina mainittiin oppiminen ekokriisistä. Verkostoituminen koettiin hedelmällisenä osana koulutusta.
Läpikäyty menetelmä oli koulutuksessa vielä keskeneräinen, jotta tätä oli mahdollista muovata yhdessä taidekasvatuksen ja nuorisotyön ammattilaisten kanssa. Valmista menetelmää voidaan tulevaisuudessa soveltaa taiteeseen eri aloilla ja eri paikoissa, mukaan lukien luonnollinen ympäristö ja kaupunkiympäristö. Menetelmää sovellettaessa käytännön taiteelliseen työhön nuorten kanssa, esimerkiksi aikataulun määrittely riippuu ohjaajan päätöksistä ja ryhmän tarpeista.
Ilmastoaiheita taideaktivismin keinoin käsitellyt ja tieteellisesti tutkinut taiteilija-tutkija Sonja Salomäki toimi koulutuksen toisena suunnittelijana ja vetäjänä. Hän myös koosti, suunnitteli ja ohjasi Luonto-Liiton nuorille järjestetyt työpajat.
“Ilmastonmuutoksen ratkaisut edellyttävät kaikkien toimijoiden panosta, tietysti suhteessa vaikutusvaltaan – niiltä, joilla on mahdollisuus tehdä suurempia vaikutuksia/päätöksiä, vaaditaan enemmän ja enemmän vastuuta. Taideopettajina tai nuorisotyöntekijöinä voimme tehdä oman osamme. Ekokriisin ratkaisemiseksi meidän on kyettävä keksimään asioita, keksimään ratkaisuja ja tietämään, kuinka kuvitella parempaa tulevaisuutta. Luovuus on suuri voimavara”, Sonja Salomäki kuvailee.
Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiö käy kaikki kansainvälisen koulutuksen ja nuorten työpajojen materiaalit läpi ja kirjoittaa sisällön ympäristötaideaiheiseen menetelmäoppaaseen. Opas tarjoaa työkaluja ja esittää kysymyksiä nuorisotyön ja taidekasvatuksen ammattilaisille ympäristötaiteen ilmiöiden tutkimiseksi. Vahva painopiste on kuvataiteessa. Menetelmäopas julkaistaan suomeksi ja englanniksi e-kirjana Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton verkkosivulla loppuvuoden aikana.
Ensimmäisiä maistiaisia saamme jo Valtakunnallisessa lastenkulttuurifoorumissa, joka järjestetään 16.–17.11. vuoden 2021 ympäristöpääkaupungissa Lahdessa.
Kirjoittaja on Ninni Pehkonen / Lastenkulttuuri
Kuva: Laura Haikonen
