Maanantaina 4.7. aloitin kaksi viikkoa kestävän kesätyön Suomen lastenkulttuurikeskusten liitolla. Työtehtäviini kuului perehtyminen lastenkulttuurin ja sisällön tuottaminen lastenkulttuurikeskusten liiton sosiaalisen median kanaviin. Joku saattaisi luulla, että viettäisin kaksi viikkoa pienessä toimistohuoneessa nenä kiinni läppärin näytöllä, mutta todellisuudessa sain tutustua lastenkulttuuriin paljon monipuolisemmin. En osannut itsekään arvata, kuinka paljon uutta oppisin.
Ensimmäiset päivät kuluivat suunnittelemalla sisältöä sosiaaliseen mediaan, sain itse vaikuttaa siihen minkälaista sisältöä olisin kiinnostunut tuottamaan, minkälaisen visuaalisen jäljen haluan tekemiini päivityksiin ja mistä haluaisin hakea someen materiaalia. Sen lisäksi tein taustatyötä ja tutustuin tarkemmin liittoon. Tässä kesätyössä huomasin heti, että mielipiteeni otettiin huomioon ja oltiin aidosti myös kiinnostuneita siitä, mitä nuoret ajattelevat taiteesta ja kulttuurista, mitä he haluavat nähdä, kokea ja oppia.
Saman viikon keskiviikkona suuntasin Lasten Taidepajaan kulttuuritalo Laikussa, missä sain seurata kun ammattitaiteilija ohjasi lapsia uuden taidetekniikan pariin. Taidepajassa kokeiltiin taiteen tekoa akvarelliväreillä sillä viikolla. Lapset olivat selvästi lumoutuneita ja kiinnostuneita pipeteistä, joilla tiputeltiin vesiliukoista akvarelliväriä suoraan paperille, tämän jälkeen lapset taittoivat paperin ja painoivat sitä käsillään, jotta värit sekoittuisivat. Osa lapsista oli ehkä hiukan ihmeissään, sillä he olivat yrittäneet “piirtää” pipeteillä tiettyjä muotoa kuten kukkia tai eläimiä, mutta värit olivatkin sekoittuneet toisiinsa painamisen jälkeen niin, ettei siitä tunnistanut enää yritettyjä kuvia. Lopputulokset olivat kuitenkin huikeita, lapset avasivat paperin ja paljastivat mitä värikkäämpiä kuvioita ja muotoja, joita paperille oli ilmestynyt.
Päivän kohokohtana oli käydä katsomassa Tampereen taidemuseossa Vuoden nuori taiteilija 2022 Emma Jääskeläinen – At Her Fingertips –taidenäyttelyä. Joillekin ikäisilleni taidemuseoissa käynti tuo kenties mieleen edesmenneiden taiteilijoiden maalausten katselun, mutta tässä näyttelyssä taiteilija oli kuvanveistäjä, joten näytillä olikin vaikuttavia ja kooltaan erilaisia veistoksia, joissa oltiin käytetty erilaisia materiaaleja graniitista marmoriin. Tällaiset taidenäyttelyt ovat mielestäni ehdottoman tärkeää, koska ne osoittavat myös nuoremmille taiteen laaja-alaisuuden ja sen, minkälaisia uusia taiteilijoita on. Olisi loistavaa, jos nimenomaan nuorille järjestettäisiin enemmän taidenäyttelyitä uusien nuorten taiteilijoiden töistä. Taidemuseoissa käynti on mielestäni silmiä avaavaa sekä tarpeellista, koska silloin voi uppoutua toiseen maailmaan ja keskittyä vain siihen mitä edessä näkyy.
Viikon lopussa tein vielä liiton Instagram-tilille lisää päivityksiä, kun kävin Finlayson Art Area -taidetapahtumassa. Tämä taidetapahtuma oli mielenkiintoinen, koska osa taideteoksista sijaitsi ulkona. Nähtävillä oli katumaalauksia, veistoksia, keramiikkaa, installaatioita ja muita. Taidetapahtuma oli ilmainen, mikä on mielestäni erinomaista, koska taide kuuluu kaikille.
Viimeisellä viikolla pääsin osallistumaan 11.7-12.7. liiton mukana SuomiAreenaan. Minulla ei ollut oikeastaan ennakkoajatuksia SuomiAreenasta ja siihen liittyvästä toiminnasta, mutta oli mukavaa päästä kokemaan jotain erilaista. Liiton pisteellä kävi paljon ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita liitosta ja pöydällä olevista esitteistä ja tavaroista, vaikka moni luulikin Taidetestaajat-nenäliinapaketteja pelikorteiksi. Itse pidin tärkeänä sitä, että pisteellä pysähtyivät lapsiperheet tai vanhemman ikäluokan edustajat, joilla oli lapsenlapsia, koska lastenkulttuurikeskusten toiminta saattaa koskettaa heitä jossain vaiheessa. Ehkä tutustuminen pisteeseen herättää joitakin vanhempia tai isovanhempia viemään jälkikasvua tutustumaan Porin tai itseä lähimpään lastenkulttuurikeskukseen. Kahden päivän aikana sain konkreettisesti nähdä sen, miten liiton toimintaa tuodaan ihmisten tietoisuuteen ja miten tietoa liiton toiminnasta levitetään.
Lastenkulttuurin pisteellä olemisen lisäksi sain mahdollisuuden päästä kiertämään Porin Lastenkulttuurikeskus Kruunupäätä. Mielestäni heidän tilansa oli suunniteltu ja otettu käyttöön hienosti. Aula ja toimistohuoneet oltiin sisustettu kauniilla väreillä, seinällä oli galleria paikallisten nuorten taiteesta ja heillä löytyi mm. kaksi keittiötä ja oma tila vauvojen värikylvyille. Oli ilo kuulla, että Kruunupäässä käy aktiivisesti perheitä, lapsia ja nuoria käyttämässä tiloja hyväksi.
Tämä kesätyö on ollut aivan mahtava ja erilainen kokemus sekä hieno kurkistus alan työelämään. Olen saanut oppia paljon uutta Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnasta sekä järjestötyöstä.
Carmeline Kasaka
Kesän 2022 Lastenkulttuurilähettiläs
Artikkelikuva: Carmeline Kasaka
