Ilmastonmuutoksella ja luontokadolla on vaikutusta melko lailla kaikkeen ihmisen toimintaan, myös kulttuurialaan. Siinä missä esimerkiksi näiden maailmanlaajuisten kriisien vauhdittamat sään ääri-ilmiöt vaikuttavat globaaliin ruoantuotantoon, ne voivat vaikuttaa myös ulkoilmatapahtumien tuottamiseen ja uhata aineellista kulttuuriperintöämme. Ne pakottavat kulttuurialan toimijat myös miettimään oman tekemisen ekologista kestävyyttä. On loogista, että erityisesti lastenkulttuurin toimijat pohtivat omia tuotantojaan kestävän kehityksen kannalta sekä omia mahdollisuuksia vaikuttaa ilmasto- ja ympäristökysymyksiin – puhutaanhan näiden kriisien kohdalla juurikin lasten ja nuorten tulevaisuudesta.
Kulttuuritoimijoiden on hyvä perehtyä näihin maailmanlaajuisiin ongelmiin oman työn näkövinkkelistä ja tehdä tarvittavia suunnitelmia sopeutumiseen. Kulttuuritoimijoiden ei kuitenkaan tarvitse vain sopeutua, he saavat myös itse olla aktiivisia ympäristö- ja ilmastolähettiläitä, yhdessä lasten ja nuorten kanssa.
Epävarmuuden keskellä kulttuurilla voi olla erittäin merkittävä rooli hyvinvoinnin edistäjänä. Onkin tärkeää, että kulttuurialan ammattilaiset oppivat tunnistamaan kohtaamiensa lasten ja nuorten mahdollisesti kokeman ilmastoahdistuksen sekä näkevät oman roolinsa toivon ylläpitäjänä ja lisääjänä. Jos jotkut pystyvät positiivisten tulevaisuuksien kuvitteluun niin kulttuurin ja taiteen ammattilaiset, ja tätä taitoa on tarve siirtää nuoremmille eteenpäin. Jo pienten lasten kanssa voi pohtia planeetan kestävyyden rajoja. Lasten ja nuorten kanssa voi tehdä vaikka kollaaseja tulevaisuuden maapallosta, miettiä millaisen maailman haluamme nähdä tulevaisuudessa ja mitä hyviä tekoja voimme sen eteen tehdä. Tähän liittyy vahvasti tietysti myös empatiakasvatus, jota voi toteuttaa tuomalla vaikkapa eläinten näkökulmaa taidetoimintaan mukaan.
Nuorille taide ja kulttuuri tarjoilee mahtavia keinoja saada oma mielipide kuulluksi sekä ilmasto- ja ympäristöhuoli näkyväksi. Kun nuorten annetaan itse ideoida ja toteuttaa, he voivat luoda kulttuuritapahtumia ja taidetempauksia, jotka eivät ainoastaan jää mieleen pitkäksi aikaa vaan joilla voidaan saada myös muutosta aikaan. Nuorilla ei kuitenkaan välttämättä ole tietotaitoa siitä missä, miten ja millaisilla resursseilla tulla asiansa kanssa esille. Tässä kohtaa kulttuurialan ammattilaiset voivat rientää apuun.
Nuorten käyttöön voidaan tarjota esimerkiksi radiokanava, katu tai muu tila. Radioon voi syntyä ilmastorunoilta tai näytelty kuunnelma, kadulle voidaan luoda kantaa ottava katumaalaus, tyhjillään olevaan tilaan on mahdollista toteuttaa pidempiaikainen walk-in studio, jonne nuoret voivat poiketa tekemään taidetta ja erilaisten esitysten värittämillä piknikeillä ja toreilla voi tutustua vaikkapa artivismiin. Kaikki riippuu pitkälti siitä, millaiset mahdollisuudet nuorille tarjotaan.
Vaikka ajatus olisikin, että tapahtuma tai tempaus toteutetaan Nuorilta nuorille -periaatteella, aikuiset voivat olla auttamassa nuoria sen järjestämisessä. Aikuisista voi olla käytännön apua byrokratian hoitamisessa, tilan tai telttojen vuokrauksesta sopimisessa, budjettien hahmottamisessa ja eri lupien sekä avustusten hakemisessa. Samalla nuoret oppivat tapahtumatuotannosta sekä projektinhallinnasta ja luovat omat kontaktinsa esimerkiksi viranomaisiin. Olenpa kuullut huhuja, että erään eurooppalaisen kulttuurikeskuksen yhteistyö nuorten kanssa johti siihen, että projektin aikana nuorten sekä paikallisten viranomaisten kesken molemminpuolinen luottamus vahvistui ja myöhemmin nuorten oli helppo mennä pyytämään kaupungilta lupaa ideoimansa kulttuuritapahtuman järjestämiseen. Aika nappi suoritus minun mielestäni!
Ninni Pehkonen
Kirjoittaja on Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton koordinaattori
Kuva: Anu Pynnönen
