Raportti kaksi vuotta kestäneestä, kolmen maan ja kuuden organisaation yhteisestä Youth Learning Through Arts -hankkeesta lähti matkaan ja on aika tiivistää, mitä hankkeesta jäi käteen nuorten kanssa työskenteleville.
Hankkeessa julkaistiin kolme menetelmäopasta, joista ensimmäinen kertoo ekokriisitaidetyöpajan toteuttamisesta nuorten kanssa, toinen improvisaatiosta nuorisotyössä ja kolmas monimuotoisuudesta sekä saavutettavuudesta taidekasvatuksessa. Hankkeessa järjestettiin yhteensä kuusi työpajaa nuorille sekä kolme koulutusta taidekasvattajille ja nuorisotyön ammattilaisille, yksi jokaisessa hankemaassa: Suomessa, Sloveniassa ja Puolassa. Koulutusten tarkoituksena oli uuden oppiminen, verkostoituminen sekä osaamisen jakaminen, mutta oli myös tärkeää, että menetelmäoppaiden kirjoittajat saivat niin nuorilta kuin nuorten kanssa työskenteleviltä taidekasvatuksen osaajilta palautetta esimerkiksi eri harjoituksista. Oli tärkeää, että he pystyivät ideoimaan yhdessä ja löytämään uusia näkökulmia. Oppaat ovat hankkeen päättymisen jälkeen kaikkien nuorten kanssa työskentelevien vapaasti käytettävissä.
Tapasimme suomalaisten taidekasvattajien kanssa hankkeen päätyttyä. Vaikka he jo olivat antaneet kirjallista palautetta, oli tärkeää vielä kuulla fiiliksiä ja erityisesti siitä, ovatko hankkeessa saadut tiedot ja taidot tulleet käyttöön.
“Koulutus avasi minulle monia uusia ajatuksia ja ideoita omasta taiteellisesta työstäni, hyvinvoinnista, saavutettavuudesta, tasa-arvosta sekä yhteistyön voimasta. Oli erityisen mukavaa, että suomalaiset osallistujat edustivat eri taiteenaloja/osaamista, sillä olen itse hyvin kiinnostunut erityisesti taiteiden välisyydestä.”
Asia, jota hankkeen ohjausryhmä pohti jo hankkeen alkaessa ja joka myös puhutti taidekasvattajien tapaamisessa, oli osallistujien valinta hankkeen koulutuksiin. Suomessa jokaiseen koulutukseen valittiin erikseen viisi osallistujaa ja näin saimme tarjottua koulutusta useammalle lastenkulttuurin parissa toimivalle taidekasvattajalle. Toinen vaihtoehto olisi ollut valita viisi ammattilaista, jotka olisivat osallistuneet jokaiseen hankkeen kolmesta koulutuksesta. Tällöin osallistujat olisivat voineet saada syvemmän kokemuksen ja sitoutua hankkeeseen paremmin, mutta tietotaito olisi jäänyt pienemmälle porukalle. Slovenialaiset ja puolalaiset kumppanimme päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Loppukeskustelussa hankkeen ohjausryhmän kesken totesimme, että lopulta kumpikaan vaihtoehto ei liene toistaan parempi, ne vain painottavat eri asioita.
“Osallistujat olivat erittäin mukavia, avoimia ja luovia ihmisiä. Suomen osallistujat oli hyvin valittu. Useanlaisia ja useista taustoista tulevia. Tämä antoi myös perspektiiviä koulutukseen ja keskusteluihin sisällöistä.”
“Kouluttajat olivat nuoresta iästään huolimatta ammattilaisia alallaan ja koulutukset olivat rentoja, tunnelma niissä oli kaikki huomioiva ja ryhmässä vallitsi keskinäinen luottamus, mikä oli erityisen kiva kokea.”
Osallistujat kohtasivat jonkin verran kielihaasteita ja he myös kokivat, että niin tehtävien tekemiseen kuin keskusteluun olisi voitu antaa enemmän aikaa. Koulutuspäiviä kuvattiin antoisiksi, mutta intensiivisiksi ja pitkiksi.
“Ensimmäinen päivä Sloveniassa oli kuin improbuffet, josta tuli ähky. Improbuffetin tarjonta oli hyvää ja siitä tuli nautittua ehkä vähän liikaa.”
Niin kirjallisista palautteista kuin tapaamisessakin kävi ilmi, että osallistujat olivat oppineet uusia asioita saavutettavuudesta sekä draaman käyttämisestä vuorovaikutuksessa, tarinankerronnassa ja muussa luovassa toiminnassa lapsi- ja nuorisoryhmien kanssa. Niin Sloveniassa kuin Puolassa koulutuksissa käsiteltiin myös erityisryhmiä.
“Puolassa tämä ulottuvuus ulottui myös taidenäyttelyiden ja kulttuurilaitosten saavutettavuuteen. Tämä anti oli erityisen avartavaa oman työpaikan näkökulmasta. Oli kiinnostavaa kokea itse, miten esimerkiksi sokea voi eri tavoin aistia taidenäyttelyssä olevan teoksen koskettelemalla tai äänen tuomien mahdollisuuksien avulla.”
Osa osallistujista kertoi jo hyödyntäneensä koulutusten antia omassa työssään ja vienyt tietoa eteenpäin työpaikan sisällä. Moni osallistuja totesi oppineensa työhön liittyvien asioiden lisäksi myös itsestään.
“Improharjoitusten avulla kehitin omia esiintymistaitojani, heittäytymistä, virheiden sietokykyä, vuorovaikutustaitojani sekä pystyin murtamaan omaa ulkokuortani ja antamaan sisäiselle äänelle ja omille tunteille valtaa. Oli tosi vapauttavaa!”
Koulutuksiin osallistuneet nostivat yhdeksi parhaista asioista mahdollisuuden verkostoitumiseen. Tähän liittyen liitto saikin toiveita, että tulevaisuuden hankkeissa verkostoituminen otettaisiin entistä paremmin huomioon ja jokainen osallistuja pääsisi esittelemään toisilleen konkreettisesti omaa osaamistaan, töitään ja projektejaan. Tällaisia presentaatioita kaivattiin. Yhteystietoja vaihdettiin ja osa suomalaisista osallistujista oli jo alustavasti puhunut yhteistyöideoista puolalaisten ja slovenialaisten taidekasvattajien kanssa. Jotain uutta saattaa siis olla poikimassa.
Ninni Pehkonen
YLTA-hankkeen koordinaattori
Kuva / Fot. G. Mart, MIK 2022
