Nuorten asiat ovat meidän kaikkien asioita. Nuorten huolet ja ilot ovat meidän kaikkien murheita ja onnen hetkiä. Kuitenkin nuorten rooli ja lokero, mihin meidät herkästi laitetaan, ei ole itsemme määrittelemä. Nuori voi olla liian äänekäs, liian arka tai liian naiivi. Nuoria samalla “kannustetaan” historian havinan siivittämänä (kun minä olin nuori niin työpaikalle vaan marssittiin ja käteltiin lujasti!) mutta toisessa lauseessa painetaan alas. Nuori saa näkyä ja kuulua kunhan se tehdään aikuisten ehdoilla ja heidän odotustensa mukaan. Ja nuori, joka ei täytä aikuisten odotuksia, saatetaan yrittää vaientaa, painaa alas ja “lähettää kotiin takaisin kasvamaan”.
Tämä näkyy joka päivä twitterissä, bussissa ja politiikassa. Nuoria ei oteta vakavasti, mutta samalla päättäjiltä loppuu puhti, kun nuorten elämään vaikuttavista asioita päätetään. Nuorten hyvinvoinnin edistämisestä puuttuu tällä hetkellä johtajuus. Jokainen puolue ja poliitikko varmasti ainakin periaatteessa ajattelee nuoria ja haluaa tulevien sukupolvien parasta. Toki keinot ja vaikuttavuus vaihtelevat mutta en usko kenenkään lähteneen ehdolle siksi, että haluaisi tehdä maailmasta kurjemman paikan. Nuorten hyvinvointi ja siihen panostaminen on myös jokaisen eduskuntapuolueen ohjelmissa tavalla tai toisella. Asia, joka kuitenkin loistaa poissaolollaan, on omistajuus nuorten asioista. Nuorten asioita tulisi johtaa niin, että meillä olisi poliittinen tahtotila, tavoitteet, mittarit ja niiden seuranta. Lisäksi tarvitsemme myös heitä, ketkä tekevät työt tavoitteiden saavuttamiseksi ja resurssit, jotka kohdennetaan tukemaan sitä, että nuoret voisivat paremmin. Niin pitkään kuin omistajuutta ei ole, ei tulla myöskään saavuttamaan juhlapuheiden tavoitteita.
Me yhteiskuntana tulemme epäonnistumaan, jos petämme meidän nykyiset sekä tulevat nuoremme. Nuorten syrjään jättäminen ei ole ainoastaan yhteiskunnalle kallista vaan myös valtava inhimillinen tappio. Nuoria tarvitaan niin tekemään innovaatioita, toimimaan terveydenhuollossa ja maksamaan eläkkeitä. Nuorten hyvinvointi ja kiinnittyminen yhteiskuntaan on siis jokaisen meistä asia ja tulisi olla jokaisen huulilla. Puhummepa me sitten nuorten syrjäytymisestä, väkivaltaisesti liikehdinnästä tai huumausaineiden käytöstä toistavat alan asiantuntijat ja kohtaamistyötä tekevät ennaltaehkäisyn merkitystä. Ennaltaehkäisy on luonnollisesti tärkeää myös seuraavalla vaalikaudella, mutta se ei enää riitä ratkaisemaan Suomen suurinta ongelmaa.
Meillä ei ole edes määritelmää hyvinvoivalle nuorelle. Allianssi on koostanut ehdotelman tutkijoiden kanssa nuorten hyvinvoinnin määritelmälle, jotta pääsemme osoittamaan edes sen, millä eri osa-alueilla ennaltaehkäisyä tulee tehdä. Moni asia, jota määritelmässä mainitaan on minulle henkilökohtaisesti asioita, jotka olen ottanut itsestäänselvyytenä. Minua on aina rakastettu (loving), perustarpeeni on täytetty (having) ja olen saanut unelmoida ja toteuttaa itseäni (being & doing). Olen saanut apua läksyihin, mennä seurakunnan kokkikerhoon ja apua elämän isoissa murroksissa. Minun kohdallani nuorten tukeminen on onnistunut ja olen siitä kiitollinen kuten myös turvallisista aikuisista elämäni varrella. Kuitenkin kun puhutaan nuorten pahoinvoinnin kasvusta ja asian ratkaisemista, niin tulee tunnistaa, että monella nuorella ei ole samaa kokemusta. Tulisikin ennen kaikkea miettiä niitä nuoria, jotka apua eivät ole vielä saaneet ja joiden hätää ei kuulla. Nuorisoalan toimijat ja ammattilaiset kuitenkin tuntevat ne nuoret ja pyrkivät tarjoamaan heille työkaluja ja tukea. Olisi korkea aika, että myös eduskunta ja päättäjät oppisivat tuntemaan nämä nuoret ja ottamaan omistajuuden heidän iloistaan ja huolistaan. Koska ilman nuoria meillä ei ole mitään.
Anna Laurila
Puheenjohtaja, Suomen Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto on Allianssi ry:n jäsen.
Kuva: Salla Merikukka
