Levoton luokka -pilotissa yhdistettiin kuvataidetta ja draamaa
Sipoon Levoton luokka -pilotin vastuutoteuttaja oli lastenkulttuurikeskus Lilla Villan.
Levoton luokka -pilotissa taideopettajat Anne Lihavainen ja Tiina Kolehmainen toteuttivat kuvataidetta ja draamaa yhdistävän taideprojektin Lukkarin koulun 5. luokan kanssa syksyllä 2018. Taideopettajat olivat tehneet saman ryhmän kanssa projektin jo edellisenä vuonna, ja huomanneet, että oppilailla oli erilaisia oppimisongelmia, ja luokassa esiintyi levottomuutta. Ajatus Levoton luokka -hankkeesta lähti liikkeelle. Ryhmä koostui 26 oppilaasta, joille tarjottiin 5 opetuskertaa, jotka kestivät yhteensä 16 tuntia.
Taideprojektin alussa lapset pääsivät kulttuuritalo Lilla Villaniin katsomaan Topeliuksen kirjoittaman Pariisilaishattu-esityksen ja tutustuivat Topeliuksen ajatuksiin mm. lapsista ja koulusta. Keskiössä olivat myös Topeliuksen sadut ja arvoitukset. Lapsille pidettiin pieni draamapaja esityksessä olleiden puolinaamioiden avulla, ja lapset saivat tehtäväksi miettiä, mistä Topeliuksen sadussa olevasta hahmosta he tekisivät naamion. Naamiot olivat 5. luokan taideaineessa yhtenä mahdollisena tehtävänä, joten projekti tuki opetussuunnitelmaa.
Pilotin työskentelyvaihe toteutettiin koulupäivien aikana. Luokka jaettiin kolmeen ryhmään, koska pienryhmien ajateltiin auttavan levottomuuteen. Yksi ryhmä teki töitä opettajan kanssa, ja kaksi muuta ryhmää työskentelivät taidepajassa taideopettajien ohjauksessa. Pienryhmissä oppilaat saivat yksilöllisempää tukea ja levottomuutta ilmeni vähemmän. Kaikki tukea tarvitsevat saivat riittävästi huomiota. Jokaisen työskentelypäivän jälkeen kerättiin palaute ja pidettiin palavereja eri kokoonpanoissa sekä oppilaiden, opettajan että taideopettajien kesken. Näin saatiin kehitysideat seuraavaan työpajapäivään.
Tarinatyöskentelyä
Lapset pääsivät luomaan itselleen roolihenkilön ja sen ympärille tarinan. Vuorosanat sai ottaa suoraan Topeliuksen saduista tai keksiä itse. Joillekin oman roolin ja esitystavan keksimisen oli haasteellista. Esitettävän tarinan etsiminen satukirjoista tai oman tarinan kirjoittaminen toi esille hetkittäistä turhautumista, mutta esitykset valmistuivat, ja ne kuvattiin ammattilaisten voimin. Kuvaushetki oli jotakin sellaista, mitä ei aikaisemmin ehkä ollut koettu. Kaikki keskittyivät ja toimivat sovitulla tavalla silloinkin, kun piti olla hiirenhiljaa tai tehdä äänimaailmaa videon taustaksi. Viimeisellä kerralla taltiointi katsottiin Lilla Villanissa. Oman esityksen tai kuvan näkeminen oli jännittävä kokemus. Naurunpyrskähdykset ja taputukset täyttivät äänitilaa. Dokumentti jäi muistoksi ja näytettäväksi myös vanhemmille. Video löytyy seuraavasta linkistä: https://vimeo.com/294188175, ja salasana on Levoton.
Topeliuksen mukaan on tärkeää löytää lapsen vahvuudet ja tukea niitä. Projektissa yhdistyikin monta asiaa, jotta jokainen löytäisi oman juttunsa. Yhteisen päämäärän saavuttamiseksi piti ottaa muut huomioon. Projekti vahvisti luokan yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Pienessä ryhmässä työskentely oli helpompaa niille, joilla on haasteita keskittymisen kanssa. He saivat apua nopeasti. Luovassa työskentelyssä ja pienemmissä ryhmissä saatiin pidempiä keskittymisen hetkiä.
Pilotin saama palaute
Taideopettajat keskustelivat lasten kanssa, ja kokemus oli lapsille positiivinen ja vaikuttava. Myös taideopettajat kokivat, että projekti kantoi loppuun asti ja ylitti odotukset.
Maahanmuuttajaoppilaat olivat erityisen mielissään projektista. Luovuuden käyttäminen ja yhdessä tekeminen innosti ja kannusti. Halaus opettajille oli merkki siitä. ”Tämä oli kiva juttu. Tuletteko joskus uudestaan?”
Luokan opettajan mukaan taito- ja taideaineissa on äärimmäisen harvoin mahdollisuus jakaa luokka pienempiin ryhmiin sekä opettaa ja ohjata yksilöllisemmin, mutta nyt se oli mahdollista. Se, että taideopettajat huolehtivat välineiden ja materiaalien esillepanosta ja jälkien siivouksesta antoi oppilaille maksimaalisen ajan itse työhön, mikä on normaalissa luokkatilanteessa mahdotonta.
”Aloituksella Lilla Villanissa oli tosi suuri merkitys, ihan toista olisi ollut, jos olisitte vain tulleet koululle ja pienen alustuksen jälkeen olisi alkanut naamioiden teko. Samoin yhteinen lopetus ja videon katselu oli lähes harras hetki. Oppilaat olivat omiin naamioihinsa äärimmäisen tyytyväisiä ja ylpeitä niistä, ihan syystä.”
Eva-Stina, opettaja.
Lasten suullista palautetta:
”Se oli hauskaa!”
”Tosi kivaa oli!”
”Naamioista tuli hienoja!”
”Noista hahmoista tuli hassuja.”
”Oli jännää nähdä toi video. Vähän kyllä nauratti.”
”Tämä oli kiva juttu. Tuletteko joskus uudestaan?”
”Voitaisiin tehdä uudestaan jotain hauskaa.”
”Voidaanko me tulla joskus tänne (Lilla Villan) uudestaan?”
Yhteistyökumppanit:
Porvoon taidekoulu ja Lukkarin koulu.
Lisätietoja:
Laura Karén, 044 728 4897, laura.karen(a)lillavillan.fi
Petri Pöyhönen, 044 755 1101, petri.poyhonen(a)lillavillan.fi
